Maidontuottajilla edessä haastava talvi

Taloudellinen tilanne yhdistettynä huonoon rehukesään luovat synkkiä pilviä maidontuottajan taivaalle. Ruoan hinnan alentaminen on päivän termi ja kuluttajat haluavat koko ajan halvempaa ruokaa. Hyvä ruoka ei kuitenkaan synny halvalla. Käynnissä on oravanpyörä.

Jani Sääskilahti pyörittää 67 lehmän maitotilaa Lapissa Ranualla. Huono rehukesä leikkaa suuren loven maidontuottajan tilipussiin.

”Ruokinnan kanssa tulee varmasti haasteita ensi talvena ja kalliisti joudutaan rehuvarastoja täydentämään, jotta lehmät lypsävät. Meidän tilalla puhutaan usean tuhannen euron kuluista kuukaudessa”, Sääskilahti kertoo.

Rehua kuluu Sääskilahden tilalla 250 000 kiloa vuodessa ja tonni rehua maksaa noin 300 euroa. Kylmä ja sateinen kesä kasvatti rehulle lehtimassan mutta ei kuituista kortta, mikä olisi märehtivälle lehmälle tärkeää.

”Toiveissa on, että voisimme syöttää sekaisin kevät- ja syysrehua mutta määrät ovat ainakin kolmanneksen vähemmän kuin viime vuonna. Rehu on ylivoimaisesti suurin kuluerä, eikä siitä voi tinkiä, kun kyse on lehmien hyvinvoinnista”, Sääskilahti painottaa.

Synkkä mieli ja uupuminen uhkaavat

Sääskilahti on huolissaan taloudellisen tilanteen aiheuttamasta synkästä mielialasta. Viestejä työuupumuksesta ja jopa lopettamisaikeista on tullut. Kysymykseen oman tilan lopettamisesta Sääskilahti vastaa suoraan.

”Viimeksi viime yönä tuli sellainen olo, että pitäisikö heittää hanskat tiskiin ja pärjäähän nuo muutkin helpommalla. Mutta ei tätä pysty noin vain lopettamaan, kun ikäni olen lehmien kanssa töitä halunnut tehdä. En osaisi kuvitella olevani ilman niitä”, Sääskilahti kertoo vakavana.

Huono taloudellinen tilanne voi aikaistaa tuottajan päätöstä lopettaa maidontuotanto sekä siirtää tai jopa kaataa sukupolvenvaihdosaikeet. Investoinnit ovat jäissä ja osa maidontuottajista on joutunut luopumaan osasta lehmiä ja jättämään parsia tyhjäksi, kun rehuun ei ole varaa.

”Päätimme vaimon kanssa, että itse emme lähde lehmiä vähentämään, kun rehu näillä näkymin riittää. Viime kesä oli sen verran raskas, että päätimme tinkiä omasta palkasta ja ottaa tilalle työntekijän, jotta itsellä olisi vähän mahdollisuus huilata. Kuitenkin sen verran paska fiilis on jäänyt”, Sääskilahti kertoo.

Sääskilahti on ollut tuottajayhdistyksen puheenjohtajana tukena muille maidontuottajille ja vertaistuki auttaa myös itseä jaksamaan. Soittoja tulee paljon.

”Joskus tuntuu, ettei tämän työn takia kavereita ole olemassakaan. Kun tuottajat kuitenkin soittavat ja kysyvät neuvoa, huomaa, että muutkin painivat samojen asioiden kanssa. Toinen asia mikä auttaa jaksamaan ovat eläimet”, Sääskilahti kertoo.

Paljosta tingitään

Maitolitrasta maksetaan vähemmän kuin pitkään aikaan eivätkä tuottajalle aiheutuvat kulut laske samassa suhteessa. Suomen hinnat ovat Euroopan kärkitasoa mutta niin ovat kustannuksetkin. Investoinnit ovat tinkimisen kohteena ensimmäisenä.

”Olemme kiinnittäneet entistä enemmän huomiota lehmiin. Niiden hyvinvoinnista ei tingitä mutta emme myöskään viimeiseen asti täydennä ruokintaa, jolloin maitomäärät laskevat. Viime vuoden keskituotos 10700 litraa onkin tippunut 9800 litraan ja olen sen täysin hyväksynyt. Ne ovat kuitenkin kalliita litroja”, Sääskilahti sanoo.

Peltojen kalkitukset ovat myös kovan pohdinnan alla ja Sääskilahdet ovatkin miettineet, ottaako riski kenties huonommasta sadosta ensi vuonna ja jättääkö 10 000 euron kalkit tilaamatta. Myös meijeriltä on jouduttu pyytämään ennakkoa, sillä tukien maksun siirtyminen lokakuun puoleen väliin on aiheuttanut ongelmia.

”Nyt on menty kesä alhaisella maidonhinnalla ja kulut ovat suurimmillaan. Se on aina vähän potkaissut vauhtia, kun on laskuja saatu maksettua elo- syyskuussa. Nyt kun tuet siirtyvät puolellatoista kuukaudella eteenpäin, laskupino odottaa. Eikä myöskään pohjoisen tuista jää käteen enempää, kun mm. rahtikulutkin ovat meillä etelää suuremmat”, Sääskilahti muistuttaa.

Ruoan hinnanalennuksista puhuttaessa Sääskilahden ilme synkkenee entisestään.

”Se on loukkaavaa. Miksi juuri ruoka on täytynyt ottaa kohteeksi? Ihmiset eivät kuitenkaan syö yhtään enempää ja kaikki tulee loppujen lopuksi tuottajan maksettavaksi. Koska maatalouskauppa alkaa samanlaisiin talkoisiin?” Sääskilahti kysyy.

”Eniten olen huolissani tästä mielialasta ja jaksamisesta. Tuotanto alkaa kärsiä, kun tuntuu ettei jaksa, kun mitään ei jää käteen ja laskupino vain kasvaa. Tuotannon alamäkiin päinvastoin on totuttava, sillä niitä tulee aina. Paljon on tuottajia palanut loppuun mutta lehmät ovat eläviä eläimiä ja niitä on pakko hoitaa ja huoli täytyy pitää. Vaihtoehtona ei ole muuta kuin jaksaa.”