Tosielämän maajussille morsian

Johanna ja Jarkko Salonen puun alla
Johanna ja Jarkko Salonen hoitavat yhdessä kaiken työstä vapaa-aikaan.

On vuosi 1995 ja 17-vuotias Johanna on päättänyt suunnistaa Seinäjoen tangomarkkinoille. Jari Sillanpää ja Marita Taavitsainen ovat vuoden tangokuninkaalliset ja juhlat sen mukaiset. Eipä tainnut Jari tuolloin tietää, mikä menestys häntä odottaa, vaan eipä tainnut sitä tietää vastahakoisesti tangomarkkinoille lähtenyt Jarkkokaan.

Tuolloin, vuonna 1995, kohtasivat kaksi täysin erilaista elämää. Jarkko, paljasjalkainen kaupunkilainen ja Johanna, joka ei vahingossakaan aikonut mainita asuvansa maatilalla ja omistavansa lehmiä.

”Kyllähän se sitten loppujen lopuksi ilmi tuli, kun Jarkko soitti meille kotiin ja isä hänelle sitten sanoi, että tuolla se on navetassa”, Johanna nauraa.

Isä sai kommentistaan kuulla kunniansa mutta navetta ei kuitenkaan Jarkkoa saanut käännytettyä, Johannan vetovoima oli sen verran suuri. Loppujen lopuksi navettakin kutsui niin paljon, että Jarkko heitti ilmoille ehdotuksen, joka sai Johannan epäilemään sulhonsa mielentilaa.

”Siinä me Tampereella aamiaispöydässä istuttiin, kun Jarkko ehdotti, että lähtisimme pitämään kotitilaani. Katsoin häntä vähän aikaa silmät pyöreinä kunnes tajusin, että tosissaan se on”, muistelee Johanna.

Jarkolla on ollut aina taipumus kiinnostua erikoisista asioista. Pankkivirkailijan puku vaihtui navettahaalareihin ja työpaikalla työkaverit kummastelivat toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita lehmistä, maatilan töistä ja vasikoista.

”Olisinhan minä voinut olla kaupunkilainen ja ajatella että ”hyi, lehmiä!” Mutta halusin koko ajan ottaa osaa tilan töihin ja sitä kautta sain myös kontrastin pankissa työskentelyyn”, Jarkko kertoo.

Pariskunta päätti, että maalle lähdetään ja sieltä myös poistutaan yhdessä, tuli mitä tuli. Toisen syyksi asioita ei tässä perheessä laiteta vaan asiat keskustellaan pois painamasta. Yhteinen päämäärä täytyy olla eikä vaikeuksissa saa kaataa asioita toisen niskaan.

”Eräänä päivänä totesimme, että yksi lehmä on kipeä, emmekä ymmärtäneet mikä sitä vaivasi. Sitten siinä yhdessä seisottiin ja pohdittiin ja lopulta todettiin, että meidän täytyy vähän muuttaa ruokailuaikaa robotilla. Minä sitten seisoin lehmän pää kainalossa ja syötin sille rehua suuhun ainakin tunnin verran ja vihdoin se sitten alkoi märehtiä. Siinä tuli sellainen olo että Voilá!”, Johanna kertoo.

Jarkko on antanut minulle mahdollisuuden olla sellainen kuin olen, se on pitänyt liekkiä yllä.

Hyvä parisuhde = onnistuneet navettahommat

Tämä tulinen ja itseään italialaiseksi perheeksi tituleeraava poppoo huokuu hyvää energiaa ja välittämistä. Maatilan töissä toisen kanssa ollaan vuorokauden ympäri, jos peltohommia ei lasketa. Vielä Johanna ja Jarkko eivät ole toisistaan lomaa tarvinneet.

”Kun Jarkko oli kipeänä ja lapset olivat Tampereella käymässä, istuin keittiön pöydän ääressä ja ajattelin että OMG onpa tylsää!” Johanna muistelee nauraen.

Saloset tekevät kaiken yhdessä, reissaavat, käyvät maatilallisten kissanristiäisissä ja työskentelevät. Keskinäisen kemian voi aistia.

”Jarkolla on tapana tehdä minulle räppejä ja lauluja. Niitä se sitten tuolla navetassa sitten lauleskelee”, Johanna hymyilee.

Johanna ja Jarkko pitävät kiinni omista mieltymyksistään. Muun muassa Johannan korkokenkäkokoelma on melkein näyttelyn arvoinen. Onpahan joku joskus epäillyt käykö tämä topakka nainen navetassa ollenkaan.

”Miksi kenenkään pitäisi käydä kaikkialla navettahaalareissa tai ylipäätään työvaatteissa? Ihmisten täytyy pitää kiinni asioista joista pitävät. Olenkin sanonut tyttärellemme, että jos joskus olen menossa rullaluistelemaan ilman meikkiä, harkitse vakavasti onko pääkopassa kaikki kotona”, Johanna nauraa.